Ero tapahtui Rooman valtakunnan aikaan. Siellä oli vahvoja kristillisiä keskuksia: Konstantinopoli idässä ja Rooma lännessä. Itä ja länsi erosivat niin kulttuurisesti kuin hallinnollisesti. Ajan kuluessa myös hengellisyys kehittyi erilaiseksi. Lännessä korostettiin käytäntöä ja moraalia sekä poliitista voimaa. Idässä korostui mysstiikka eli maailmassa vaikuttava jumalallinen salaisuus.
Hajaantumisen ensimmäinen vaihe alkoi 400-luvulla Khalkedonin kirkolliskokouksesta, kun Persian niin sanottu assyrialainen kirkko erosi Konstantinopolista Kristuksen luontoa käsittelevien oppikiistojen vuoksi. Myös orientaaliset kirkot erosivat Konstantinopolista.
Rooman valtkaunta jakautui kahtia sisäisten kiistojen takia vuonna 395. Syntyivät Länsi-Rooma ja Itä-Rooma eli Bysantti. Syitä kirkkojen eroon oli monia: eri kieli ja kulttuuri, erot opeissa ja tavoissa.
Vuonna 1054 pannajulistuksien vuoksi syntyivät idän ortodoksinen ja lännen katolinen kirkko. Ristiretket kärjistivät välirikkoa entisestään.
Idän kirkko
Idän eli ortodoksisen kirkon keskukseksi muodostui Konstantinopoli. Kielennä oli kreikka. Kirkkokunnan ylimpiä piispoja ja johtajia kutsutaan patriarkoiksi. Kirkko palveli hallitsijalle. Eroja länteen oli myös kirkkoarkkitehtuurissa ja taitessa. Opissa korostettiin mystiikkaa.
Lännen kirkko
Lännessä keskus oli Rooma ja kieli latina. Paavi oli kirkon johtaja ja hänellä oli paljon maallista valtaa. Oppina toimi pelastumisen ehdot. Uskontunnustukseen lisätiin Filioque-lisäys ja papistolle esitettiin selibaattivaatimus.
Kirkkojen välirikko muutti siis kirkkojen suhteeen vihamielisiksi- Kirkonkiroukset olivat voimassa yli 9000 vuotta. Pannaan julistukset purettiin vasta vuonna 1965.
Tässä kuva, joka havainnollistaa kirkon jakautumista.
Ortodoksinen kirkko pysyi, mutta lännen kirkko alkoi hajaantua moniin eri suuntauksiin.
Kuvassa ovat paavi ja patriarkka.
Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti